Valistuksen julkaisemassa J M Mikkolan, Artturi Leinosen ja Sulo Rekolan toimittamassa Jyväskylän Seminaarin ( 1863- 1937) historiikissa sivulla 761 on Augusta Uotin valokuva ja teksti:
Uoti ( Laurila) Matilda Augusta s. 2.9. 1863 Perniössä, k. 10.9. 1936 Tampere.
Kansakoulu ja Turun käsityökoulu.
Päästötodistus Jyväskylän Seminaarista 1885.
Yliopistollisilla jatkokursseilla.
Opettajana Säkylän Vähän Säkylän kansakoulussa 1885- 1897.
Luonnonmukaisen terveydenhoidon neuvoja ja hoitoloiden omistaja.
Puoliso 1897 fil. maist. pastori Juho Heikki Uoti s. 14.1. 1862 k. 4.10. 1920.
Parantolat: Tampere Aleksanterink. 19 - Le,mpäälä as.
Ulkokylpylät: Turku Matinkatu 2 B - Viipuri Papulank. 2.
måndag 30 september 2013
Aili Augusta Laurilan kertomus sukuhistoriasta
Sain siskoltani Kirsti Uotilta ( Juhani Antero Laurilan vaimolta) nipun valokopioita Aili Augusta Laurilan tekemästä
sukuhistoriakertomuksesta,. joka oli höystetty kirjeenvaihdolla suvun
jäsenten kesken noin 1883 vuodesta 1949 vuoteen asti. Asetan punaista
lankaa tänään 30.9. 2013 kansioihini kronologisessa järjestyksessä. Siihen on
mennyt jo kellon ympäri aikaa. Hämmästyin sitä, miten suuri aukko minulla
oli sukutietämyksessäni Perniön suvusta. yleensä kaikki tiedot
perustuivat suoraan linjaan, mikä menee ensimmäisen maanviljelijäksi
predestinoidun jälkeläisen keskiöön, siis tässä ANTTI-linjaan.
Anders- Johan- suvun Anders Johan, esi-isäni sai vasta seitsemäntenä
lapsenaan aikuiseksi varttuneen pojan Anders Johanin, jota kutsuttiin Juhoksi. (
Hänen ensimmäinen Anders Johaninsa menehtyi varhain).
Tätä maatilojen perijäpoikaa ennen hän oli saanut isoäitini Augusta Matildan, joka koulutettiin kansakoulunopettajaksi, ja suuresti odottamansa vahvan maanviljelijäpojan jälkeen vanhaisäntä ANTTI sai vielä toisen pojan, kuopuksensa , kaikkien silmäterän ja lemmikin, "Hipan, Emilin, joka sai nimen Emil Frithjof Hippolytus ( 31.12. 1878 - 10.7.1949) ja Emilistä koulutettiin pappi.
Maanviljelijäpoika nuori-isäntä Anders Johan sai monta lempinimeä hänkin: Juho, Juha, Janne, Jannu, mutta virallisesti hän alkoi käyttää nimeä Juho Laurila. Kummallakin pojalla oli tavattoman hyväsydäminen luonne.
Emil, "Hippa", oli heiveröinen ja alkukasvussaan sairaalloinen. Paljon oli lapsikuolleisuutta joka suvussa ja tbc uhkasi Suomen kansaa kuin ihmisen varjo. Sen takia Emiliä hoidettiin kaikin tavoin mahdollisimman hyvin. Isot siskot Erikka ja Augusta omalta osaltaan, vanhaisäntä Antti ja vanhaemäntä Manta, sitten isoveli Juhon nuoren emännän Siviän kanssa omalta osaltaan. Lisäksi Amandan siskon Kustaavan miehen perhe osallistui vastuuseen ( Achrenit) , vanha August Achren oli valittu holhoojaksi Amandan ohella, kun Emilin oma isä Antti 1895 meni pois Emilin ollessa vielä alaikäinen (17) , kuten Juhokin (19), sillä täysikäisyyden raja oli siihen aikaankin 21 vuotta.
Aili Laurila oli isänsä Juhon ja äitinsä Siviän esikoinen ( (28.3. 1906- 16. 9. 1983).
hänestä koulutettiin kansakoulunopettaja ja hän pysyi naimattomana.
Opettaja Aili Augusta LAURILA oli hyvin kiintynyt Emil-setäänsä ja heidän keskinen kirjeenvaihtonsa on pitkäaikaista. ja on luettavissa Aili Laurilan historiakertomuksessa. Itseasiassa kertomuksen kaksi päähenkilöä ovat nämä veljekset Emil ja Juho Laurila.
Samoin Vanhaisännän Antin, Anders Johan Andersson Laurilan ja vanhaemännän Mantan, Amanda Maria Johanintyttären vahva vanhurskas usko ja esirukoukset ja heidän vastuunsa lastensa ja lastenlastensa kristillisestä kasvatuksesta on tärkeä motiivi, miksi Aili Laurila halusi kirjoittaa nämä asiat muulle suvullensa muistiin.
(Aili Laurila, opettaja, asui kesällä Perniössä pienessä mökissään Arpalahden kartanon eteläisellä rinteellä. Olen ollut siellä siskoni kanssa joskus lapsena kylässä. Ailin sisko Anneli Laurila omasi myös mökin Perniössä pienn lammen rannalla lähellä Arpalahden kartanoa ja sielläkin kävimme, Anneli Laurila toimi Turussa kotitalousopettajana. Nämä perniöläiset Laurilat olivat isäni serkkuja ja ikätovereita. Heillä ja isälläni oli sama isoisä mutta eri isoäidit, koska isäni isoäiti kuoli varhain n 40 vuotiaana).
Tätä maatilojen perijäpoikaa ennen hän oli saanut isoäitini Augusta Matildan, joka koulutettiin kansakoulunopettajaksi, ja suuresti odottamansa vahvan maanviljelijäpojan jälkeen vanhaisäntä ANTTI sai vielä toisen pojan, kuopuksensa , kaikkien silmäterän ja lemmikin, "Hipan, Emilin, joka sai nimen Emil Frithjof Hippolytus ( 31.12. 1878 - 10.7.1949) ja Emilistä koulutettiin pappi.
Maanviljelijäpoika nuori-isäntä Anders Johan sai monta lempinimeä hänkin: Juho, Juha, Janne, Jannu, mutta virallisesti hän alkoi käyttää nimeä Juho Laurila. Kummallakin pojalla oli tavattoman hyväsydäminen luonne.
Emil, "Hippa", oli heiveröinen ja alkukasvussaan sairaalloinen. Paljon oli lapsikuolleisuutta joka suvussa ja tbc uhkasi Suomen kansaa kuin ihmisen varjo. Sen takia Emiliä hoidettiin kaikin tavoin mahdollisimman hyvin. Isot siskot Erikka ja Augusta omalta osaltaan, vanhaisäntä Antti ja vanhaemäntä Manta, sitten isoveli Juhon nuoren emännän Siviän kanssa omalta osaltaan. Lisäksi Amandan siskon Kustaavan miehen perhe osallistui vastuuseen ( Achrenit) , vanha August Achren oli valittu holhoojaksi Amandan ohella, kun Emilin oma isä Antti 1895 meni pois Emilin ollessa vielä alaikäinen (17) , kuten Juhokin (19), sillä täysikäisyyden raja oli siihen aikaankin 21 vuotta.
Aili Laurila oli isänsä Juhon ja äitinsä Siviän esikoinen ( (28.3. 1906- 16. 9. 1983).
hänestä koulutettiin kansakoulunopettaja ja hän pysyi naimattomana.
Opettaja Aili Augusta LAURILA oli hyvin kiintynyt Emil-setäänsä ja heidän keskinen kirjeenvaihtonsa on pitkäaikaista. ja on luettavissa Aili Laurilan historiakertomuksessa. Itseasiassa kertomuksen kaksi päähenkilöä ovat nämä veljekset Emil ja Juho Laurila.
Samoin Vanhaisännän Antin, Anders Johan Andersson Laurilan ja vanhaemännän Mantan, Amanda Maria Johanintyttären vahva vanhurskas usko ja esirukoukset ja heidän vastuunsa lastensa ja lastenlastensa kristillisestä kasvatuksesta on tärkeä motiivi, miksi Aili Laurila halusi kirjoittaa nämä asiat muulle suvullensa muistiin.
(Aili Laurila, opettaja, asui kesällä Perniössä pienessä mökissään Arpalahden kartanon eteläisellä rinteellä. Olen ollut siellä siskoni kanssa joskus lapsena kylässä. Ailin sisko Anneli Laurila omasi myös mökin Perniössä pienn lammen rannalla lähellä Arpalahden kartanoa ja sielläkin kävimme, Anneli Laurila toimi Turussa kotitalousopettajana. Nämä perniöläiset Laurilat olivat isäni serkkuja ja ikätovereita. Heillä ja isälläni oli sama isoisä mutta eri isoäidit, koska isäni isoäiti kuoli varhain n 40 vuotiaana).
söndag 29 september 2013
1894 Augusta 31 vuotiaana opettajana kirjoittaa kirjeitä
SÄKYLÄSSÄ 29. syyskuuta 1894
Rakkaat kalliit vanhempani ja siskot ja veljet myös.
Luulen, että olette kovin suuttuneet jo minulle, kun en ole vielä ehtinyt kirjoittamaan. Aina joka viikko olen ajatellut kirjoittaa, mutta joka kerta kun on postipäivä, niin on käynyt kauheasti vieraita. Minulla on aivan joka päivä niitä. Nyt juuri lähti eräs kansakoulunopettaja. Vähän jo epäilin, saanko nytkään toimeen kirjettäni, mutta totta tästä nyt sentään tulee.
Monet sydämelliset kiitokset vaivasta ja puuhasta, sillä hauskutitte kesälomani. Moisesta kesästä tuntui tämä hauskimmalta. Voimistuin koko lailla nyt tänä kesänä, kaikki ihmettelivät, miksi lihamöhkäleeksi olin paisunut. Täällä olen vielä jatkanut lihomistani, että tuskin enään mahdun koulun ovesta sisälle, jos ei avata ,molempia puoliskoita ovesta. Tulkaa nyt mamma ja pappa kuinka komea hotelli mulla on hallussa. Täällä on niin maalattu ja kaikki on niin ihmeen mukavaa. Tulkaa nyt vielä tänä syksynä nyt kun on niin kaunis syksy. Tulkaa tyttöänne katsomaan.
Nyt voin teille ilmoittaa hauskan uutisen - niinkuin tiedätte olen Juhoa ( Uoti) vaatinut jättämään kåytännöllsiet alat ja antautumaan virka-alalle, koska on jo noin pitkälle lukenut, että on maisteri- mutta hän on aina vaan vastustanut, mutta nyt on tehnyt koko käänteen. Se Perniön matka muutti häntä myös hyvin paljon. Nyt hän on tehnyt vahvan päätöksen lukea papiksi. Ei se ole hänelle mitään uuttakaan, sillä ensin kun hän tuli ylioppilaaksi, teki käänteen toiselle tiedealalle, luonnontieteelliselle, mutta hänen äitinsä ( Mariana Erkkilä) on ollut tuosta kovin murheellinen., sillä hänellä on uskovainen
Eilen olin Lamppalassa ja emäntä Huhtiin käski lausua teille paljon terveisiä ja sanoi,. että hän niin monasti musitaa teitä. Tänään minä menen hänen kanssaan ajelemaan Köyliön pappilaan. Minullanon täällä niin hauskaa, kun tuo Köyliö on aivan niinkuin yhtä pitäjää. Kaikkien Klyliön herrasväen kanssa olemme lähemmät tutut. usein me säkyläläiset ajamme siellä ja köyliöläiset Säkylässä.
Kirjoittakaa kuinka monta lasta on August farbroilla ( August Achren) ja kuinka vanha on se nuorin ja mikä se on, poika vaiko tyttö. Minä vähän kaipaan näitä tietoja. Miten jaksaa Eemil farbror, isän veli). niin ei muuta tällä erää, jääkää kaikki Jumalan armon haltuun. Miten jaksaa pikku Jussi ja mitenkäs on pikku Suoman laita ( Suoma Lehti) Joko hän lukee ? Kaikille terveiset
Augustanne. ( 31 vuotias)
KÖYLIÖSSÄ 1894
( Erika siskolle )Oikein minua jo harmittaa, että olen näin kauan ollut kirjoittamatta sinulle. Mutta et voi aavistaa, kuinka tavattomasti mulla on kiirua. Näet ensin niinkuin tiedän on kiire luokalla päivällä ja sitte illalla on aina suuret seurat. Minua vedetään nykyään oikein liiaksi . En tiedä, kuinka kiitollinen minun tulisi ollakaan kun Jumala on asettanut minulle niin hyvin kaikki. Jos minä missä tahansa kuljen, niin aina saa kokea ihmisten rakkautta. Sentähden minä oikein säälin sinua sisko rakas, kun joudut alituisesti kuulemaan ja näkemään pahaa naapurein keskuudessa.
Kuules nyt, kun kerron sulle Herra Uotista, maisterista, niinkuin lupasin. Hän lähti Helsinkiin silloin maanantaina jälkeen kun minä edellisellä viikolla kotio tulin. Pyhäiltana edellä kuin maanantaina lähti niin hän oli luonani hyvästiä sanomassa ja monta nuorta herraa ja fröökinää hänen kanssaan. Et usko kuinka hän on rakastunut, että hän on vallan hassulla päällä. Sanoi tiedätkö kaikkien kuullen, että hän pitää minua ruusuna, jota ei hän vielä uskalla poimia näet ennenkuin ehtii virkaan valmistua. Ajattele, tuosta tunnustuksesta minä tulin vähän kovasti hämilleni. Ne pitää monet tällä siitä herrasta niin paljon ja puhutellaan vallan vaan hänen morsiamekseen. Mutta niin ei asia sentään ole sisko rakas, sinä tiedät kyllä hyvin syyn miksikä ei asia voi niin olla. Älä nyt näytä tätä kirjettä yhdellekään ihmissielulle.
Oi sisko rakas, jos olisit lähempänä, että aina silloin tällöin voisimme tavata toisemme ja voisimme puhella kaikista asioista. Kyllä minulla olisi monta monta juttua puhutava sinulle, vaan en uskalla, ei tämmöisiin paperilappuihin ole luottamista. Tiedätkö, että minä en saa yhtä ainoaa iltaa olla yksin - älä siis ihmettele, että minä Perniössä olen niin levoton, kun mulla ei ole seuraa niinkuin täällä.
Miksi ette mulle mitään lukusioevästä lähettäneet, kylläpä minusta vähän pidätte.
Kirjoita Erika rakas pian minulle kaikista asioistasi.
Voi hyvin, toivoo sisaresi Augusta.
Vielä olis yhtja toista sulle puhuttavaa, vaan en joudu, menen Jussilan lapsen hautajaisiin.
1890 - 1893 kirjeet vanhemmilta Emilille
Kun oli vuosi 1890 oli
Augusta Matilda 27 vuotias.
Eriikka sisko oli 23- vuotias.
Heidän äitinsä Marian poismenosta oli kulunut jo 16 vuotta.
Juho veli, nuori isäntä -ehdokas ja tulevaisuuden toivo ANTTI-isännälle oli vasta 14 vuotias.
Kuopus Emil oli 12 vuotta.
Oli vielä 5 vuotta oman isän läsnäolon turvallista kasvuaikaa lapsilla siihen kun Vanhaisäntä Antti meni pois,. Silloin, vuonna 1895, pojat tulivat holhoojan tarpeeseen, koska olivat alle 21 vuotiaita.
Vanhempien kirjeet ja puheet lapsilleen olivat kautta vuosien vahvistavia ja syvästi kristillisiä. Kirjeenvaihto perheenjäsenten kesken on rakentavaa ja heijastaa hyvää keskinäistä huolenpitoa.
Tässä Laurilan isännän kirje kuopukselle, 15- vuotiaalle Emilille.
Rakas lapseni
Herran armo ja rauha olkoon sinun ja meidän kaikkien kanssa näillä viimeisillä lopun ajoilla. Nyt saan sinulle antaa tiedon, että olen tullut jotenkin terveeksi ja minulla on tullut hyväruokahalu ja on tullut voimaa, että voin jo hyvin kävellä, josta kaikesta olkoon Herralle kiitos; se näyttää niin, että Herra tahtoo antaa minun vielä täällä armon ajassa olla mamman ja lasten kanssa,
Rakas Herra, tapahtukon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaaassa. Me tahdomme enemmin langeta Herran käsiin kuin ihmisten käsiin, sillä Hänen laupeutensa on niin suuri kuin Hän itsekin on. Herra Jeesus. Vedä meitä niin me perässäsi juoksemme,. Hyvästi Hän kaikki tekee.
Kaikilta niin paljon terveisiä ja voi hyvin. Kyllä minä tulen sinulle taas ruokaa tuomaan, kun tulevat pidemmät päivät Sinulle jäi kotiin se pieni venäjäläinen kirja. Kirjoita kotiin jos sinulta ruoka loppuu. Ei Augusta ( 30-vuotias) ol kotiin mitään kirjoittanut. En tiedä jos hän on terve tai ei.
Jää nyt taas rakkaan Jeesuksen haltuun
toivoo vanha isäsi, Sano terveisiä kaikille tutuille.
---
(Näinä vuosina 1891- 2 joutui Antti ja Amanda naapurien takia käräjille, koska karja oli rynninyt joissain kohdin naapurin peltoon, härät, naudat ja lampaat. Käräjöintiä kesti ja se luonnollisesti rasitti tilaa ja lapsia, koska työtä oli muutenkin paljon. Vuodelta 1893 kuitenkin tulee valoisempia uutisia. Kuopus Emil saa kirjeessä tiedon isältään ja äidiltään).
---
"Minun rakas pikku Hippani. (Hippa= Emilin lempinimi)
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Kiitoksia kirjeestäsi, joka oli hauska. Me pääsimme, Herralle kiitos, onnellisesti kotiin ja olemme olleet terveet ja olemme ensimmäiset käräjät vapaat. ( Käräjät K - naapuria vastaan 1.9. 1887). Herralle kiitos. Saamme nauttia sitä rauhaa, jonka Kristus antaa. Voi rakas lapseni sitä ääretöntä rakkautta, kun Jeesus tuli meidän veljeksemme ja näin rakkaaksi yljäksemme, jonka kautta taas saamme häitä viettää Pitkänäperjantaina ja iäisiä häitä viettää tuolla Karitsan istuimen edessä. Kun täällä me puemme päällemme Jeesuksen vanhurskauden ne valkoiset vaatteet, joilla voimme seisoa ylkämme rinnalla ja että jos aika se autuas pian joutuisi, kun Jeesus meit omiansa pois noutais.
Jää Jeesuksen haltuun rakas lapseni ja sano terveisiä musterille ja Ellinille, emännälle ja Lindholmille.
Jeesuksen tervehdyksellä sinua rakastava mamma ( Amanda Maria)
"Rakas lapseni Hippa
Herran armo ja rauha olkoon sinun ja teidän kaikkien kansanne näillä viimeisillä lopun ajoilla, sillä Herran tulemus on nyt lähellä, kun Hän tulee täältä omiansa noutamaan pois ja sitten me pääsemme meidän rakkaan Jeesuksemme kasvoja katsomaan. Nyt minä olen tullut paljon terveemmäksi ja on tullut hyvä ruokahalu ja olen saanut levossa yön maata ja ei sitä vielä tiedä, jos vaikka Herra vielä antaa minun täällä olla. Nyt tapahtukoon Herran tahto. Nyt minä lähetän sinulle vähän rahaa 20 markkaa. Lähetä tieto kotiin, jos sinä olet rahat saanut. Sydämellset terveiset. Voi hyvin vain Herrassa.
(Emilin isä Anders Johan Laurila )
Augusta Matilda 27 vuotias.
Eriikka sisko oli 23- vuotias.
Heidän äitinsä Marian poismenosta oli kulunut jo 16 vuotta.
Juho veli, nuori isäntä -ehdokas ja tulevaisuuden toivo ANTTI-isännälle oli vasta 14 vuotias.
Kuopus Emil oli 12 vuotta.
Oli vielä 5 vuotta oman isän läsnäolon turvallista kasvuaikaa lapsilla siihen kun Vanhaisäntä Antti meni pois,. Silloin, vuonna 1895, pojat tulivat holhoojan tarpeeseen, koska olivat alle 21 vuotiaita.
Vanhempien kirjeet ja puheet lapsilleen olivat kautta vuosien vahvistavia ja syvästi kristillisiä. Kirjeenvaihto perheenjäsenten kesken on rakentavaa ja heijastaa hyvää keskinäistä huolenpitoa.
Tässä Laurilan isännän kirje kuopukselle, 15- vuotiaalle Emilille.
- KUHMISISSA 1 p TAMMIKUUSSA 1893
Rakas lapseni
Herran armo ja rauha olkoon sinun ja meidän kaikkien kanssa näillä viimeisillä lopun ajoilla. Nyt saan sinulle antaa tiedon, että olen tullut jotenkin terveeksi ja minulla on tullut hyväruokahalu ja on tullut voimaa, että voin jo hyvin kävellä, josta kaikesta olkoon Herralle kiitos; se näyttää niin, että Herra tahtoo antaa minun vielä täällä armon ajassa olla mamman ja lasten kanssa,
Rakas Herra, tapahtukon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaaassa. Me tahdomme enemmin langeta Herran käsiin kuin ihmisten käsiin, sillä Hänen laupeutensa on niin suuri kuin Hän itsekin on. Herra Jeesus. Vedä meitä niin me perässäsi juoksemme,. Hyvästi Hän kaikki tekee.
Kaikilta niin paljon terveisiä ja voi hyvin. Kyllä minä tulen sinulle taas ruokaa tuomaan, kun tulevat pidemmät päivät Sinulle jäi kotiin se pieni venäjäläinen kirja. Kirjoita kotiin jos sinulta ruoka loppuu. Ei Augusta ( 30-vuotias) ol kotiin mitään kirjoittanut. En tiedä jos hän on terve tai ei.
Jää nyt taas rakkaan Jeesuksen haltuun
toivoo vanha isäsi, Sano terveisiä kaikille tutuille.
---
(Näinä vuosina 1891- 2 joutui Antti ja Amanda naapurien takia käräjille, koska karja oli rynninyt joissain kohdin naapurin peltoon, härät, naudat ja lampaat. Käräjöintiä kesti ja se luonnollisesti rasitti tilaa ja lapsia, koska työtä oli muutenkin paljon. Vuodelta 1893 kuitenkin tulee valoisempia uutisia. Kuopus Emil saa kirjeessä tiedon isältään ja äidiltään).
---
- KUHMISTEN LAURILASSA 2 P MAALISKUUSSA 1893
"Minun rakas pikku Hippani. (Hippa= Emilin lempinimi)
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Kiitoksia kirjeestäsi, joka oli hauska. Me pääsimme, Herralle kiitos, onnellisesti kotiin ja olemme olleet terveet ja olemme ensimmäiset käräjät vapaat. ( Käräjät K - naapuria vastaan 1.9. 1887). Herralle kiitos. Saamme nauttia sitä rauhaa, jonka Kristus antaa. Voi rakas lapseni sitä ääretöntä rakkautta, kun Jeesus tuli meidän veljeksemme ja näin rakkaaksi yljäksemme, jonka kautta taas saamme häitä viettää Pitkänäperjantaina ja iäisiä häitä viettää tuolla Karitsan istuimen edessä. Kun täällä me puemme päällemme Jeesuksen vanhurskauden ne valkoiset vaatteet, joilla voimme seisoa ylkämme rinnalla ja että jos aika se autuas pian joutuisi, kun Jeesus meit omiansa pois noutais.
Jää Jeesuksen haltuun rakas lapseni ja sano terveisiä musterille ja Ellinille, emännälle ja Lindholmille.
Jeesuksen tervehdyksellä sinua rakastava mamma ( Amanda Maria)
"Rakas lapseni Hippa
Herran armo ja rauha olkoon sinun ja teidän kaikkien kansanne näillä viimeisillä lopun ajoilla, sillä Herran tulemus on nyt lähellä, kun Hän tulee täältä omiansa noutamaan pois ja sitten me pääsemme meidän rakkaan Jeesuksemme kasvoja katsomaan. Nyt minä olen tullut paljon terveemmäksi ja on tullut hyvä ruokahalu ja olen saanut levossa yön maata ja ei sitä vielä tiedä, jos vaikka Herra vielä antaa minun täällä olla. Nyt tapahtukoon Herran tahto. Nyt minä lähetän sinulle vähän rahaa 20 markkaa. Lähetä tieto kotiin, jos sinä olet rahat saanut. Sydämellset terveiset. Voi hyvin vain Herrassa.
(Emilin isä Anders Johan Laurila )
1891 Emil (13 vuotias) on jo Turussa koulussa asuen täti Lindqvistillä
Turussa marraskuun 25 p. 1891
Emilin kirje Turusta vanhemmille Perniöön.Rakas mammani ja pappani.
Nyt lähestyn teitä muutamilla sanoilla Ensin toivotan teille Herran armoa ja rauhaa. Nyt olen ollut kauan jo kirjoittamatta teille, mutta olen säästänyt papan ja mamman nimipäiväksi. En ole oikein hyvin kerinnytkään. Nyt tulee taas joulun aika ja silloin on hauska tulla kotiin kuin on ollut jo siitä pieni aika kuin olin kotona. Minä en tiedä vielä oikein varmaan milloin meillä saadaan joululupa, mutta kyllä minä kirjoitan sitten, Minä en mene vielä kysymään rehtorilta, kun täällä on ylitarkastaja Streng ja hän pruukaa enimmäkseen olla rehtorin kanssa.
Sanokaa kaikille paljon terveisiä, mutta itse olkaa enimmin tervehditty.
Toivoo lapsenne Eemil Fridjof Hippolytus Laurila. ( 13 vuotias)
....
Minä jätin kirjeeni siksi, että saan tietää, milloin meillä tulee joululupa olemaan.
Jos Jannu tulis Turkku niin että hän 18 päivän ehtool olis tääl , sit 19 päivä on tutkinto, niin me kerkkisin viel hyväl aikka ulos kaupungist, jos hän tulis sitte varmaan, jollei mikään este tule, kyllä minä tulen pienen matkan katsomaan, josko näen Jannun tulevan ja mä kirjoitan Augustalle, et hän tulis kans koti. Aika on kulunut hyvin nopeasti. Kai kuluu tästäkin jouluun. Sanokaa kaikill paljon terveisiä ja Kieronperän Tilda pyysi minua kirjoittamaan hänelle, mutta en ole kerinnyt.
Sanokaa kaikille tutuille paljon terveisiä Herrassa.
Toivoo lapsenne Erik.
(Juho asui Turussa "Turun Tantin" rva Lindqvistin luona. Tantti oli ruotsinkielinen. Kirjeen mukana Tantin kirje Kuhmisten Laurilaan.
"Hyvä Isändä
Suokaa anteeksi, et ei me tullut teille kirjoittamaan teidän nimipäiväksi, mutta se oli syy, ett Hippal koulussa oli itte päätarkastaja viime viikol, niin ei Hippa tainnu rehtoriltakaan kysyä koska tutkinto piti olla, vaan eilen hän kysyi ja tutkinto on 19 päivänä. Jos niin olis, että Hippan jakku (=takki) on valmis niin olkaa hyvä ja lähettäkää se Jannun kanssa, sillä hänen jakkunsa on niin huono että mennä tutkinnol
Kyllä minä sen olen paikannut, niin että jos ei te kerki saaman niin sen täytty kelvata. Nyt täytyy minun lopetta. Toivotan onnea ja menestystä ja Herran rauha ja että olisite terve ja eläsitte vielä monda vuotta.
(Emilin lisäys: Tantti käski sanoa, että pyysi anteeksi, että hän kirjoitti niin huonosti).
1985 - 1897 Augusta Säkylään kansakoulunopettajana 12 vuodeksi.
Kun Augusta Laurilan ja Juho Uotin mieltymys toisiinsa oli puhjennut kypsäksi rakkaudeksi ja aviopäätös tehty, avioliitto perustettu ja sitten kun lapsia alkoi tulla, Augusta joutui lähtemään pitkäaikaisesta työpaikastaan Säkylästä ja myös Juhon työasiat ja jatko-opinnot vaikuttivat tässä.
Pitkäaikainen (12 vuotta kestänyt ) kansakoulun opettajattaren ja johtajattaren virka käy ilmi seuraavasta:
Ote pöytäkirjasta kansakoulun johtokunnan kokouksesta Säkylän pappilassa heinäkuun 31 pnä 1897.
1§
Opettajatar , rouva Augusta Uoti oli pyytänyt todistusta johtokunnalta opetuksestaan ja käytöksestään siltä ajalta, jolloin hän on ollut täällä opettajattarena, kun hän tämän vuoden lokakuun 1 pnä luopuu virastaan täällä.Johtokunta antoi seuraavan todistuksen:
Johtokunta saa täten pyynnöstä todistaa, että opettajatar rouva Augusta Uoti, syntyisin Laurila, on Säkylän kunnan kansakoulussa poikia ja tyttöjä varten lokakuun 1 päivästä 1885 tämän vuoden (1897) lokakuun 1 päivään eli täyteen 12 vuotta, ollut johtajattarena, ja on hän tänä aikana toimessaan osoittanut kiitetävää uuteruutta ja sangen tyydyttävää taitoa, sekä niin virassa kuin siitä ulkonakin osoittanut nuhteetonta ja kristillistä käytöstä.
Kansakoulujohtokunnan puolesta
W A Mandellöf, Kaarle Huhtin, Frans Luukela, Heikki Mäkitalo.
Otteen yhtäläisyyden pääkirjan kanssa todistavat J Soininen, M Heikel.
- On olemassa myös vähän myöhempi työtodistus Säkylän pastorilta, kansakoulun johtokunnan esimieheltä.
Kansakoulunopettajatar rouva Matilda Augusta Uoti, omaa sukua Laurila, joka tuli opettajattareksi Säkylän ylhäisempään kansakouluun 1 p:nä Lokakuuta 1885, eikä ole tällä ajalla nauttinut virkavapautta, luopuu tästä virasta tämän vuoden Lokakuun 1nä p.nä, siis oltuansa opettajattarena 12 vuotta.
Rouva Uoti on tällä ajalla hoitanut virkaansa kiitettävällä uutteruudella ja hyvällä menestyksellä sekä on niin virassa kuin siitä ulkonakin osoittanut kaikin puolin nuhteetonta ja kristillistä käytöstä, joka pyynnöstä täten todistetaan.
Säkylä Elokuun 11 pnä 1897.
W A Mandellöf
Kansakoulun johtokunnan esimies, Pastori
Laurilan Vanhanisännän lasten koulutus . koulutuksen tarve. Hänen kirjeensä
Laurilan vanhaisäntä ANTTI oli joutunut taistelemaan itse itselleen kirjoitustaidon ja kirjallisen ilmaisukyvyn. Entä sitten kun Kuhmisten Laurilan seuraava sukupolvi alkoi lähestyä kouluikää. Kansakoulunopettaja Aili Augusta Laurila kertoo tästä kertomuksessaan seuraavaa:
"Kun lapset tulivat Perniössä kouluikään, mitä ajattelivat Isäntä ANTTI, (Anders Johan, k.. 26.2. 1895) ja emäntä Amanda ( Maria Amanda Johanintytär , s. 30.9. 1838- 9.6. 1907) .
Lapsista Augusta, Eriika, Juho ja Emil kukin tuli vuorollaan siihen ikään, että he tarvitsivat opetusta. He olivat varmasti kuulleet Perniön kirkonkylään perustetusta uudesta koulusta ja tiukanneet, etteivätkö hekin pääsisi sinne. Antti isäntä oli aiemmin koulun vastustajia, mutta "pyöräytti pyhät sanansa, peräytti lausehensa". Matka Laurilan tilalta sen aikuista isoa maantietä koululle oli kahdeksan kilometriä, joten oli hankittava koulukortteeri kirkonkylältä.
Aili Laurila muistaa "erään pitkän, laiharakenteisen tädin, joka oli koulukorteerin emäntänä hänelle itselleen. Hän tuli joskus Yliskylän kirkkoon joka on aivan Arpalahden lähellä ja sieltä kirkkokahville Arpalahden Laurilaan Juho-pojan kotiin. Siellä piipahti joskus myös Laurilan lasten ent. kansakoulunopettaja Karl Henrik Alin, joka oli kirkonkylän kansakoulunopettajana vuosina 1885- 1917. Perniön kulttuurielämä tarvitsi toimeenpanevia herättäviä johtajavoimia. Oli tehtäviä, jotka olivat ehkä kauan ikäänkuin odottaneet kansakoulunopettajaa suorittajakseen ( Perniön kansakoululaitoksen historia 1872- 1972 ) . Heistä yksi oli opettaja Alin. Hän saarnasi joskus jumalanpalveluksessa Yliskylässä ja luonnostaan lankeavaa oli, että Aili Laurilan isä, Juho ( Johan Anders, Andersin poika Laurila) kutsui entisen opettajansa kirkkokahville. Hevoskyydillä Juho kyyditsi opettajansa takasin.
"Vuodet vierivät. Talon vanhin poika Juho eli Juha, joksi häntä myös kutsuttiin, jäi kotitaloon Laurilaan auttamaan vanhenevaa ja sairaalloista isäänsä talon töissä. Antti- isä sairasti hengenahdistusta, liekö ollut keuhkojen laajentuma. Sama sairaus oli hänen pojallaan Juholla aikuisena. Isoisä ( Vanhaisäntä) Antti kuoli 26. helmikuuta 1895, joten vanhimmalle pojalle, Juholle, jäi vastuu talosta melko nuorena, 19 vuotiaana. .Juho itse hän sanoi jo 17 vuotiaasta joutuneensa vastaamaan talon isännyydestä ( nuori isäntä) Näin ollen hänellä ei ollut mahdollisuuksia syventyä laajemmin ja perusteellisemmin maatalouteen ( teorian kannalta) kuten oli suunniteltu, mutta käytännön työ opetti. Hyvin hän hoiti ja viljeli omistamansa tilat Laurilan ja Arpalahden.
Anders Johan Anderssonin ( vanhanisännän) omien lasten muistikuvien mukaan hänen lapsensa tunsivat suurta kiitollisuutta isovanhempiansa kohtaan. Sitten lastenlasten taholta kohdistuu kiitollisuus varsinkin Eemil Laurilaan.
Rovasti Eemil Laurila kertoili vanhemmistaan Anders Johan Andersonista ja äidistään Maria Amandasta ja niistä tavoista, joita vanhassa Laurilassa oli ja jotka ovat nykyjään kodeissa harvinaisia. Opettaja Aili Laurila arveli, että niiden tapojen hävitessä lapset tulevat lähtemään kodeistaan maailmalle paljon köyhempin niin henkisessä kuin hengellisessäkin mielessä.
Entäpä Laurilan Vanhanisännän toiset lapset kuin tilusten perijä Juho?
Kun kansakoulu oli läpikäyty, niin varsinkin Emil ja Augusta halusivat jatkaa koulunkäyntiään. Niin sitten Emil lähetettiin Turun lyseoon ja Augusta Jyväskylän seminaariin.
Emilille, perheen kuopukselle, saatiin kortteeri Turusta Itäinen pitkäkatu 68 "Turun tantin" luona.
Suomenruotsalainen "Tantti" kertoili,. miten Eemil piipahti ruokatunnilla lyseosta kortteeriinsa ja kellon osoittaessa yhtätoista tehtaan pillin huutaessa Eemil eli Hippa juoksi pienen keittiön pöydän alle ja huusi kilpaa tehtaan pillin kanssa. todennäköisesti äänensä kantavuutta koetellen. Eemilin lopetettua koulunsa Tantti kävi edelleen Perniön Laurilassa ja myöhemminkin kesäisin Arpalahdessa, kun Kuhmisten Laurilan talo siirrettiin sen silloiselta paikalta suurjaon johdosta Perniön Unoisiin. Juho-isäntä itse meni häntä vastaan Turun junalle Perniön asemalle. Juhon lapsetkin ( Aili jne) osasivat odotella, milloin juna tulee ja milloin isä kääntyy Ristinkulmasta. Suurten tammien lomasta. Sitten pilkotteli valkoista. Nimittäin tantti ja kärpäshaavi. Hän tapasi tuoda tuliaisena joka kesä kärpäshaavin, jota odotettiin, kesää ja kärpäshaavia.
"Kun lapset tulivat Perniössä kouluikään, mitä ajattelivat Isäntä ANTTI, (Anders Johan, k.. 26.2. 1895) ja emäntä Amanda ( Maria Amanda Johanintytär , s. 30.9. 1838- 9.6. 1907) .
Lapsista Augusta, Eriika, Juho ja Emil kukin tuli vuorollaan siihen ikään, että he tarvitsivat opetusta. He olivat varmasti kuulleet Perniön kirkonkylään perustetusta uudesta koulusta ja tiukanneet, etteivätkö hekin pääsisi sinne. Antti isäntä oli aiemmin koulun vastustajia, mutta "pyöräytti pyhät sanansa, peräytti lausehensa". Matka Laurilan tilalta sen aikuista isoa maantietä koululle oli kahdeksan kilometriä, joten oli hankittava koulukortteeri kirkonkylältä.
Aili Laurila muistaa "erään pitkän, laiharakenteisen tädin, joka oli koulukorteerin emäntänä hänelle itselleen. Hän tuli joskus Yliskylän kirkkoon joka on aivan Arpalahden lähellä ja sieltä kirkkokahville Arpalahden Laurilaan Juho-pojan kotiin. Siellä piipahti joskus myös Laurilan lasten ent. kansakoulunopettaja Karl Henrik Alin, joka oli kirkonkylän kansakoulunopettajana vuosina 1885- 1917. Perniön kulttuurielämä tarvitsi toimeenpanevia herättäviä johtajavoimia. Oli tehtäviä, jotka olivat ehkä kauan ikäänkuin odottaneet kansakoulunopettajaa suorittajakseen ( Perniön kansakoululaitoksen historia 1872- 1972 ) . Heistä yksi oli opettaja Alin. Hän saarnasi joskus jumalanpalveluksessa Yliskylässä ja luonnostaan lankeavaa oli, että Aili Laurilan isä, Juho ( Johan Anders, Andersin poika Laurila) kutsui entisen opettajansa kirkkokahville. Hevoskyydillä Juho kyyditsi opettajansa takasin.
"Vuodet vierivät. Talon vanhin poika Juho eli Juha, joksi häntä myös kutsuttiin, jäi kotitaloon Laurilaan auttamaan vanhenevaa ja sairaalloista isäänsä talon töissä. Antti- isä sairasti hengenahdistusta, liekö ollut keuhkojen laajentuma. Sama sairaus oli hänen pojallaan Juholla aikuisena. Isoisä ( Vanhaisäntä) Antti kuoli 26. helmikuuta 1895, joten vanhimmalle pojalle, Juholle, jäi vastuu talosta melko nuorena, 19 vuotiaana. .Juho itse hän sanoi jo 17 vuotiaasta joutuneensa vastaamaan talon isännyydestä ( nuori isäntä) Näin ollen hänellä ei ollut mahdollisuuksia syventyä laajemmin ja perusteellisemmin maatalouteen ( teorian kannalta) kuten oli suunniteltu, mutta käytännön työ opetti. Hyvin hän hoiti ja viljeli omistamansa tilat Laurilan ja Arpalahden.
Anders Johan Anderssonin ( vanhanisännän) omien lasten muistikuvien mukaan hänen lapsensa tunsivat suurta kiitollisuutta isovanhempiansa kohtaan. Sitten lastenlasten taholta kohdistuu kiitollisuus varsinkin Eemil Laurilaan.
Rovasti Eemil Laurila kertoili vanhemmistaan Anders Johan Andersonista ja äidistään Maria Amandasta ja niistä tavoista, joita vanhassa Laurilassa oli ja jotka ovat nykyjään kodeissa harvinaisia. Opettaja Aili Laurila arveli, että niiden tapojen hävitessä lapset tulevat lähtemään kodeistaan maailmalle paljon köyhempin niin henkisessä kuin hengellisessäkin mielessä.
Entäpä Laurilan Vanhanisännän toiset lapset kuin tilusten perijä Juho?
Kun kansakoulu oli läpikäyty, niin varsinkin Emil ja Augusta halusivat jatkaa koulunkäyntiään. Niin sitten Emil lähetettiin Turun lyseoon ja Augusta Jyväskylän seminaariin.
Emilille, perheen kuopukselle, saatiin kortteeri Turusta Itäinen pitkäkatu 68 "Turun tantin" luona.
Suomenruotsalainen "Tantti" kertoili,. miten Eemil piipahti ruokatunnilla lyseosta kortteeriinsa ja kellon osoittaessa yhtätoista tehtaan pillin huutaessa Eemil eli Hippa juoksi pienen keittiön pöydän alle ja huusi kilpaa tehtaan pillin kanssa. todennäköisesti äänensä kantavuutta koetellen. Eemilin lopetettua koulunsa Tantti kävi edelleen Perniön Laurilassa ja myöhemminkin kesäisin Arpalahdessa, kun Kuhmisten Laurilan talo siirrettiin sen silloiselta paikalta suurjaon johdosta Perniön Unoisiin. Juho-isäntä itse meni häntä vastaan Turun junalle Perniön asemalle. Juhon lapsetkin ( Aili jne) osasivat odotella, milloin juna tulee ja milloin isä kääntyy Ristinkulmasta. Suurten tammien lomasta. Sitten pilkotteli valkoista. Nimittäin tantti ja kärpäshaavi. Hän tapasi tuoda tuliaisena joka kesä kärpäshaavin, jota odotettiin, kesää ja kärpäshaavia.
- ---LAURILAN VANHAISÄNTÄ Anders Johan Anderson kirjoittaa
KUHMISISSA 30. joulukuuta 1884
"Rakas lapseni A. Arvio (Artturi Achren)
Ia rauha olkon sinun ja teirän kanssanne nyt täs uurella vuorela Sitä ei ne tier vaik se ols io vimennen vuos kuin me nyt ollan niin mutta saa pytä et Hän anta meittil Pyhän Henges niinkuin profeta Iesaja 6 luvus niin lensi yksi seraffineista minun tyköni iola oli kädessä tulinen hiili ionka hän otas hohtimilla alttarilta ja rupesi minun suhuni ja sanoi katso täälä olen minä ruvenut sinun hulis että sinun pahat tekos otettaisin sinulta pois ja sinun rikokses olis sovittu
Ia sitä minä syrämestäni toivon et Herran Pyhä Henki päsis pyhittämä meittin kulijain et me rupeisin oikein ilotema sit esken syntynyt Iessuksen syntymä ia ilotema et me saan paimenien kans ilotta ja veisatta et ny on suri rauha tapahtunut. Jumal on ihmisitten ystävä täs sit olkame suresa ilos.
Suri kittos niitten ioullu lahjojen ja valokuvan kuin sinä olit meittil lähetän Jamu ja flika oli niin illosi kuin he kans sai. Paljon terveisi Manttilt. Ei he ol meil nyt viel olnu mut he tuleva pia. Mut me sain kula et he ova terve ia voiva hyvin ia he sano et laps ( Emil) voi hyvin.
Herran armo ia rauha olkon teirän kansane Me alotammme Iesuksen nimesä taas uutta vuotta Silloin Vapahtaiamme sallei itsensä ympärileikata iuri sen tähren että me annaisimme Pyhän Henken ympärileikat meirän syrämestäin kolmea tarkka ampuian nuolet perkelen mailmas ia meirän oman lihame ioilla on kova kiiru näinä viimeisinä päivinä sil tulos on itse Herra koht lyhyä ajat aika Siis valvo sinä rakas lapseni. Olet olnut seimesä? Oletkos viettänyt meirän kansam Iesuksen syntymä? Oletko lukenut Raamattua?
Rakas lapseni Aika on kallis Minä olen ioka viikko ollnu kipeä yhren peevä, se serke päätä ja anti kovasti ylö, muta sielun puolesta minä voin oikein hyvin rakasa Iesuksessani. Syrämellisin terveisin sinun asuinkamratillesi. Onko Iesus teirän keskelän ja ei Hän viellä ole niin olkoon Kolmiyhteinen Iumala nyt teile uuren vuoren lahiana.
Syrämellisiä terveisiä Olkulta ( Olga Akren) . Hän voi hyvin Turusa ja kiitoksia Iamult ja Hippalt ja voi hyvin ia oo niin kiltti, ja Kallu Holmen, kans he voi niin hyvin Herasa ia iloitteva sint meittin rakast Iesuksestan. Se on simme ilo kuin täält pästän yhres kitämän Hent ja palion terveisi kaikilt tuttavilt ia erittäin musterilt ja Juha käsk kans."
1983 Jyväskylässä 20-vuotias Augusta Matilda kirjoittaa isälleen Antille ja äitipuolelle, Amanda-emännälle
JYVÄSKYLÄSTÄ 30 p. marraskuuta 1883.
Herran rauha olkoon teille ja mitäpä muuta tarvitsemmekaan, sillä silloin kuin meillä on Herran armoa ja rauhaa, niin silloin olemme täydellisessä sopusoinnussa keskenämme niinkuin Jumalan sana sanookin: "Kus rauha on ja rakkaus, siin Kristuksen on asumus--".
Kiitoksia hyvin paljon kirjeestänne, jonka jo keskiviikkona ( 28 päivä) sain, mutta en ehtinyt menemään Johtajaan ennenkuin vasta tänään, sillä meillä oli oikein aikalailla eilen läksyjä, mutta nyt on päästy ikäänkuin joulurauhaan, kun johtaja oli eilen viimeisen tunnin luokalla; ei hänen tuntejansa ole enää ennen joulua yhtään, kun ensi luokalla ovat tentann/-/. Mutta vähäkös siitä, ei se tähän asiaan kuulu, mutta se vaan on pääasia, että minä olen tänäpänä pyytänyt johtajalta, jos minä pääsisin muutamia päiviä ennen kotiin ja hän vastasi: " Ja teillä on laillinen asia, kyllä te pääsette."Ja minä päätin niin, että minä lähden täältä 14 päivä ( perjantai) joulukuuta ja sitten minä olisin Tammisaaressa pyhänä 16 pv joulukuuta.
Jos pappa olisi hyvä ja toimittaisi siksi jonkun minua vastaan. jollei te itse jaksa tämmöisellä kelillä tulla, niin minä olisin sitten jo pyhäiltana kotona tai yöllä kumminkin tultaisiin. Täällä kulkee yksi laiva vielä Jyväskylän ja Lahden väliä, siis minäkin ehkä vielä saan matkustaa, koska yhä vaan sataa vettä. Se on minusta kovin hupaisaa päästä näin äkkiä arvaamatta kotia joulua viettämään, jota en ymmärtänyt aavistaakkaan. Sepä oli hyvä ja hauska kuulla, että kaikki olette terveinä, kunhan vain pysyisitte. Terveenä olen minäkin ollut, enkä vielä yhtään väsymystä tunne, vaikka on jokseenkin näihin aikoihin meitä koeteltu ja nyt jo siitä koetuksesta tulikin taas helpoitus, eikä edellä joulua enää ole mitään kovaa, mutta se vähän hirvittää, jos ajattelee kevätlukukautta, joka on kaikkein kovin, mutta mitäs minun pelokni siinä auttaa. Herran käsi on tuhannen tuhatta kertaa suurempi, se joka voi saattaa kaikki hyvin
Hyvin paljon terveisiä kaikille ja voidaan oikein hyvin. Pian olen teidän seurassanne, jos Herra suo. Voikaa hyvin.
Augusta.
( Jos en ole jo pyhänä Tammisaaressa, niin maanantaina olen varmasti, jos tykkäätte tulla maanantaina vasta minua vastaan. Terveisiä myös asuinkumppaneiltani.
Augusta.
JYVÄSKYLÄSTÄ 8. pnä maaliskuuta 1883
Menestykäät, kasvakaat ja lisääntykäät Herrassa.
Ehkä ei teitä enää ole elossakaan, vai mikähän lie, kun ei yhtään kirjettä tule. Täällä on ollut kovasti ristiriitainen elämä tähän aikaan. Veikot teki suuren vallankumouksen 24 päivä viime kuussa. Ehkä teitä haluttaisi kuulla pikkuisen, mistä se alkunsa sai, semmoinen vallankumous. Silloin kun vietettiin Runebergin juhlaa helmikuulla ( 5.2., niin neiti Lyydekkin sanoi eräälle naiskokelaalle, että hän kutsuisi Herra Enkvistin laulua johtamaan. Mutta se kokelatar sanoi: "Miksi juuri Herra Enkvist, miksi ei Herra Rosendal?" Neiti Lyydekkin sanoi sitte Johtajalle, että miksi oppilaat tahtoo Herra Rosendalia. Vaikka sitä ei tahtoneet kuin yksityiset ja neiti Lyydekkin sanoi "Kaikki". Ja Johtaja kun sai sen kuulla, että naiset tahtoo Rosendaalia eikä Enkvistiä, niin heti hän tahtoi, että Rosendal pitää tulla koulun johtajaksi, sillä hän pitää niin paljon naisoppilaista; mitä ne tahtoo, pitää se tulla täytetyksi, vaikka miten. Nytkin oli ihan virkansa menettää eikä ole ihan varma vieläkään.
Siitä syntyi miesoppilaiden ja Johtajan välillä kauhea kapina, josta oli seurauksena kauhea vallankumous. Sillä oppilaat rikkoivat vastoin seminaarin lakia, jonka tähden kolme tuli määrättäväksi seminaarin lain mukaan poijes, joka ei suinkaan ollut hauskaa.Mutta osa opettajista ja koko oppilaskunta katsoi sen vääräksi poijes tuomitsemiseksi, jonka tähden koko miespuoli että osa niiden kohdasta , jotka poijes pantiin ja pyysivät eroa kaikki. Mutta silloinpa Johtajan silmät nousivat pystyyn. Kyllä hän olisi mielellään peräyttänyt lakinsa, mutta se ei auttanut, sillä laki on laki. Veikot irtaantuivat poijes seminaarista, vaikka eivät saaneet kirjaa, eivätkä menneet luokalle ennen kuin saivat ylihallitukselta kuulla, josko ne poijes erotetut veikot pääsevät takaisin. Johtajatar täytyi lähteä viime viikolla Helsinkiin Ylihallitukselta pyytämään peruuttamaan lakinsa ja veikot saivat useampaa anomuskirjaa, että he menisi luokalle, nyt he viimeinkin menivät luokalle tällä viikolla. Kyllä heillä jo olikin pitkä lupa toista viikkoa.
Kun kirjoitatte minulle, niin pankaa nimeni täydellisesti, sillä täällä on Amanda Laurila myös ja vie aina minun kirjeeni.
Hyvästi
Augusta
- JYVÄSKYLÄSTÄ 10 helmikuuta 1883
Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!
Voi miten hauskaa kun sain kaksi kirjettä, niin lähetän teille hyvin paljon kiitoksia.
Minulla on parhaillaan kovaa yskää ja päätäni pakottaa kovasti, joten olen vähän huonolla tuulella kertomaan teille asioita Jyväskylästä. Mutta kumminkin tahdon lähettää tämän huonon kyhäykseni.
Meillä on nykyään kovasti ikävä, paljon on meidän väki sairaana ja se vielä on kovin, kun yksi meidän opettajista neiti Lilijus on juuri kuolemaan lähdössä. Vaikka ei sentähden, että hänellä on kuolema kuolemaksi, vaan päinvastoin, sillä hän on omistanut itsellensä Jeesuksen Vapahtajaksi, joka ei suinkaan meitä kuolemaan vie. Mutta se vaan, että siinä muistamme kaikkein parhaimman opettajan seminaarissa. Se ei siinä suinkaan tule kysymykseen, jos muistamme hänet. Herra tekee sen kun Hän kaikkiviisaudessan hyväksi näkee.
Olkaa hyvä ja lausukaa Herra Andströmille hyvin paljon kiitoksia sen tervetulleen kirjeen edestä, jonka sain sekä terveisiä hänelle ja koko hänen perheelleen.
Torstaina olemme Johtajan syntymäpäivillä ja hän ehdotteli, jos tahtoisimme ruveta ottamaan tunteja kaunokirjoituksessa erään Filosofian Tohtori Herra Anderssonin edessä. Siihen otan minä myös osaa ja moni muu. Minä ajattelin, että minun käsialani sietäisi paranemista. Ja kyllä sitä toisella luokalla ehtii vähän ottamaan sivutuntejakin j.n.e.p.
Hyvin mielelläni tahtoisin olla ottamassa osaa teidän juhlaanne maaliskuussa, mutta se on niin mahdotonta kuin suinkin olla voi.
Onnea ja menestystä kaikin puolin toivon teille.
Pyydän nöyrimmästi, että poltatte heti tämän kirjeen, se on kovasti sotattu ja ruotsalaisuus pistää esiin.
Terveisiä ja kiitoksia Olgalle (Achren) ja (-) ja sisarelleni (Erikka) ja veljilleni ( Juho ja Emil)
Isoäitiä, isäni äitiä, Augusta Matilda Uotia , os. Laurilaa koskevaa historiaa ennen vuotta 1895
Perniön Laurilan suvun jäsen , isäni serkku kansakoulunopettaja Aili Augusta Laurila (1906- 03- 28 - 1983- 09- 16), keräsi elämänsä loppupuolella Laurilan sukua koskevaa kirjallista dokumenttia, kirjeitä ym. mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Josta tekniikasta riippuen kertyy 120- 150 sivun stensiili.
Tässä dokumentissa on erittäin runsaasti mainittu nimeltä henkilöitä, joiden nimet toistuvat vihkosessa useaan otteeseen. myös lempinimiä käytetään. ja vaihtoehtoisnimiä, sekä ruotsalaista että suomalaista muotoa. Kokoan ensin HENKILÖIDEN nimet. luetteloksi.
Laurilan VANHAISÄNTÄ ANTTI, Anders Johan Andersson LAURILA ( 1828-01-22 - 1895-02-26)
Hänen ensimminen vaimonsa oli Laurilan tilan tytär, Maria Wilhelmiina Antintytär ( 1828-04-01 -1874 - 04- 05). Tilus, LAURILA tuli häneltä. ja ANTTI tuli Särkisalosta vävyksi tälle tilalle. Käytännön syistä ja tradition takia Antin viralliseski sukunimeksi tuli LAURILA.
Tästä ensimmäisetä vaimosta syntyi kahdeksan lasta
(1) Wilhelmiina ( 1844- 12-27- 1918-01-09) ,
lyhytikäiset (2) Emma Maria ( 1852-09-21- 1852-09-21) , (3) Anders Johan ( 1853-10- 31- 1855- 02-10) ja (4) Olga Maria ( 1856- 03- 17 - 1856- 11-29) ,
(5) Amanda Maria Lindqvist ( os. Laurila) (1857-02-13 -1886-11-27),
lyhytikäinen (6) Matilda Gustava ( 1860- 09- 01- 1860-10-19),
tuleva (isoäitini (7) Matilda Augusta Uoti, os. Laurila ( 1863- 09-02- 1936- 09- 10),
(8) äitinsä kuopus Erikka Vilhelmiina ( 1867- 12- 31- 1947- 11- 30).
Koska Maria äiti itse menehtyi varhain 46 vuotiaana , Anders Johan otti toisen vaimon, Amandan eli Mantan.
Laurilan VANHAEMÄNTÄ MANTA, Maria Amanda Johanintytär .( Hänen äitinsä nimi oli Cecilia Jacobsdotter) ja hänen isänsä oli lautamies Perniön Kyynämäen alatalosta)
Manta sai kaksi poikaa., joista ensimmäinen sai suvussa kulkevan perinteisen nimen Anders Johan ( 1876- 08- 02- 1940- 12- 09). Tätä Mantan esikoista kutsuttiin monilla lempinimillä, kuten Juho, Janne, Jannu, Johan. Hänestä tuli maitten vastuullinen perijä ja suurviljelijä ja suurkarjan hoitaja.
Toinen poika, kuopus sai nimen Emil Fritjof Hippolytus ( 1878- 12- 31- 1949- 07- 10 ). Lempinimenä oli Hippa. Hänestä tuli pappi , rovasti, ja hän asui loppuelämänsä Kalvolassa. perheineen. Hän oli varsin suosittu mm. kaikissa suvun kirkollisissa toimituksissa ja tapahtumissa kastajaisista häihin ja hautajaisiin.Hän harrasti myös pienviljelyä ja mm hunajantuottoa.
Ikävuosista huomaa, että vanhaisännän kuollessa vuonna 1895 hänen poikansa olivat alaikäisiä ja tarvitsivat huoltajan.
Juho oli 19 ja Emil oli 17. Suomessa oli täysi-ikäisyyden rajana siihen aikaan vielä 21 vuotta. Mistä siten huoltaja? Toinen huoltaja oli luonnollisesti vanhaemäntä Amanda, mutta toiseksi huoltajaksi määrättiin August Acren. Kuka hän oli?
Oli Rva Maria Sofia Klein, joka oli mennyt naimsiini Abraham Achreniuksen kanssa. Heistä polveutui Josef Ackren ja hänestä taas suutari August Achren .
August Achren meni naimisiin Amandan siskon Kustava Vilhelmiina Johansdotterin kanssa ja heille syntyi poika Artturi Achren.
Myöhemmin Artturi muutti sukunimensä Arvio- nimeksi ja nai Tyynensä.
Artturilla oli myös sisko Olga Acren. Olgaa ja Artturia kutsuttiin Juhon ja Emilin serkuiksi.Olga nai Kallensa.
Minun isoäitini Augusta Matilda oli Vanhaisännän poismenoaikaan valmis kansakoulunopettaja siellä Säkylässä, missä hän tutustui maisteri Juho Heikki Uotiin. Vanhaisäntä oli hyvin uskonnollinen, mutta itse oli kärsinyt koulun puutetta ja joutui hankkimaan oma-alotteisesti kirjoitustaidon. Hänen kirjoituksensa oli ikäänkuin ruotsalaisääntämisestä käsin kirjattua foneettista Perniön murretta. Augusta isoäitini taas oli koulutettu erittäin hyväksi kirjoitustaidon ja käsialan opettajaksi. Hän oli mitä tarkin kauniista ja selvästä oikeinkirjoituksesta.
Seuraavat kirjeet valaisevat näitä aikoja ennen vuotta 1895, jolloin Vanhaisäntä Anders Johan siirtyi ajasta iäisyyteen.
Tässä dokumentissa on erittäin runsaasti mainittu nimeltä henkilöitä, joiden nimet toistuvat vihkosessa useaan otteeseen. myös lempinimiä käytetään. ja vaihtoehtoisnimiä, sekä ruotsalaista että suomalaista muotoa. Kokoan ensin HENKILÖIDEN nimet. luetteloksi.
Laurilan VANHAISÄNTÄ ANTTI, Anders Johan Andersson LAURILA ( 1828-01-22 - 1895-02-26)
Hänen ensimminen vaimonsa oli Laurilan tilan tytär, Maria Wilhelmiina Antintytär ( 1828-04-01 -1874 - 04- 05). Tilus, LAURILA tuli häneltä. ja ANTTI tuli Särkisalosta vävyksi tälle tilalle. Käytännön syistä ja tradition takia Antin viralliseski sukunimeksi tuli LAURILA.
Tästä ensimmäisetä vaimosta syntyi kahdeksan lasta
(1) Wilhelmiina ( 1844- 12-27- 1918-01-09) ,
lyhytikäiset (2) Emma Maria ( 1852-09-21- 1852-09-21) , (3) Anders Johan ( 1853-10- 31- 1855- 02-10) ja (4) Olga Maria ( 1856- 03- 17 - 1856- 11-29) ,
(5) Amanda Maria Lindqvist ( os. Laurila) (1857-02-13 -1886-11-27),
lyhytikäinen (6) Matilda Gustava ( 1860- 09- 01- 1860-10-19),
tuleva (isoäitini (7) Matilda Augusta Uoti, os. Laurila ( 1863- 09-02- 1936- 09- 10),
(8) äitinsä kuopus Erikka Vilhelmiina ( 1867- 12- 31- 1947- 11- 30).
Koska Maria äiti itse menehtyi varhain 46 vuotiaana , Anders Johan otti toisen vaimon, Amandan eli Mantan.
Laurilan VANHAEMÄNTÄ MANTA, Maria Amanda Johanintytär .( Hänen äitinsä nimi oli Cecilia Jacobsdotter) ja hänen isänsä oli lautamies Perniön Kyynämäen alatalosta)
Manta sai kaksi poikaa., joista ensimmäinen sai suvussa kulkevan perinteisen nimen Anders Johan ( 1876- 08- 02- 1940- 12- 09). Tätä Mantan esikoista kutsuttiin monilla lempinimillä, kuten Juho, Janne, Jannu, Johan. Hänestä tuli maitten vastuullinen perijä ja suurviljelijä ja suurkarjan hoitaja.
Toinen poika, kuopus sai nimen Emil Fritjof Hippolytus ( 1878- 12- 31- 1949- 07- 10 ). Lempinimenä oli Hippa. Hänestä tuli pappi , rovasti, ja hän asui loppuelämänsä Kalvolassa. perheineen. Hän oli varsin suosittu mm. kaikissa suvun kirkollisissa toimituksissa ja tapahtumissa kastajaisista häihin ja hautajaisiin.Hän harrasti myös pienviljelyä ja mm hunajantuottoa.
Ikävuosista huomaa, että vanhaisännän kuollessa vuonna 1895 hänen poikansa olivat alaikäisiä ja tarvitsivat huoltajan.
Juho oli 19 ja Emil oli 17. Suomessa oli täysi-ikäisyyden rajana siihen aikaan vielä 21 vuotta. Mistä siten huoltaja? Toinen huoltaja oli luonnollisesti vanhaemäntä Amanda, mutta toiseksi huoltajaksi määrättiin August Acren. Kuka hän oli?
Oli Rva Maria Sofia Klein, joka oli mennyt naimsiini Abraham Achreniuksen kanssa. Heistä polveutui Josef Ackren ja hänestä taas suutari August Achren .
August Achren meni naimisiin Amandan siskon Kustava Vilhelmiina Johansdotterin kanssa ja heille syntyi poika Artturi Achren.
Myöhemmin Artturi muutti sukunimensä Arvio- nimeksi ja nai Tyynensä.
Artturilla oli myös sisko Olga Acren. Olgaa ja Artturia kutsuttiin Juhon ja Emilin serkuiksi.Olga nai Kallensa.
Minun isoäitini Augusta Matilda oli Vanhaisännän poismenoaikaan valmis kansakoulunopettaja siellä Säkylässä, missä hän tutustui maisteri Juho Heikki Uotiin. Vanhaisäntä oli hyvin uskonnollinen, mutta itse oli kärsinyt koulun puutetta ja joutui hankkimaan oma-alotteisesti kirjoitustaidon. Hänen kirjoituksensa oli ikäänkuin ruotsalaisääntämisestä käsin kirjattua foneettista Perniön murretta. Augusta isoäitini taas oli koulutettu erittäin hyväksi kirjoitustaidon ja käsialan opettajaksi. Hän oli mitä tarkin kauniista ja selvästä oikeinkirjoituksesta.
Seuraavat kirjeet valaisevat näitä aikoja ennen vuotta 1895, jolloin Vanhaisäntä Anders Johan siirtyi ajasta iäisyyteen.
Prenumerera på:
Inlägg (Atom)