Juho H. Uoti valmistui papiksi Turussa ja kirjoitti evankelioivan kirjan Johannes: Pyhä Historia 1908

 Kirjassa on  lyhyt ja ytimekäs sanoma  366 päivälle vuodessa. Kaikki lauseet ovat perusteltu  Raamatun  tekstillä.  Johdantona on  laaja yhteenveto  meidän Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta  

 Kirjoitin kirjasesta tietokoneelleni  pappi-isoisäni tekstistä johantokappaleen: 

 

PYHÄ HISTORIA

kirjoitti Johannes

Tampereella 1908

Isak Julinin Kirjapaino

Uuden Liiton Herran

V o i d e l l u n  J e e s u k s e n

PYHÄ HISTORIA

Herran tahdon mukaan

HÄN on se luvattu vaimon siemen, joka musersi ja murtaa käärmeen pään (1Moos.3:15).

HÄN on se lammas, joka Iisakin sijasta uhrattiin yhdellä Moorian vuorista,

ja se Luvattu siemen, jossa kaikki kansat maan päällä siunatuksi tulevat (1 Moos. 22:2, 8 ja 18).

HÄN on se Sankari, jolle valtikka kuuluu ja johon kansat liittyvät (1 Moos.49:10),

ja Jaakobin tähti (4 Moos.24:17; Mt.2:2).

HÄN on kuninkaaksi tullut Daavidin huoneen vanhurskas vesa (Jes.11:1 ja 10; Jer.23:5; Jer. 33:15; Sakarja 3:8), Daavidin huoneen Herra (Lk.2:11) ja Daavidin Herra (Ps.110:1).

HÄN maksaa kullekin hänen töittensä mukaisen palkan (Jes. 40:10; luku 62:11;Ilm. Kirja 22:12).

HÄN on Herran Palvelija, kokoomaan Israelin hajoitettuja, sekä pakanoille valkeudeksi ja Herran autuudeksi maan ääriin asti (Jes. 49:6;Jes. 42:1-4).

HÄN on se luvattu Ennustaja, jota meidän tulee kuulla (5Moos. 15, 18).

HÄN on se todellinen viinipuu, jonka rypäleitä kaikkien kansojen lapset saavat noutaa (4 Moos.13:25).

HÄN on Siionin Vapahtaja (Jes. 59:10).

HÄN on Elävän-veden-lähde (Jer. 2:13; Jer.17:13; Joh. 4:10).

HÄN julistaa köyhille ilosanomaa ja parantaa särjettyjä sydämiä (Jes. 61:1).

HÄN kantoi meidän sairautemme, sälytti meidän kipumme päällensä (Jes.53: 4), on haavoitettu meidän pahojen tekojemme tähden ja rangaistu, että meillä rauha olisi (Jes.53:5).

HÄNTÄ kuvaa sovintokansi, jota pirskoittamalla rikokset sovitettiin (2 Moos. 25:20; Hebr.9:5).

HÄN on pyhättönsä Herra ja Liiton Enkeli (Sak.6:12, 13; Mal. 3:1).

HÄN on se Voideltu ja Jumalan Poika ja myös Ihmisen Poika (Mt. 26:63; 64).

HÄN on kuningas (Joh. 18: 37), mutta hänen valtakuntansa ei nyt kuulu tänne (Joh. 18:36).

HÄN on Isän rakas Poika, johon Isä mielistyi ja jota meidän on kuultava (Mt. 17:5).

HÄN on Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:6) ja maaiman valkeus (Joh. 8:12).

HÄN on sovinto ja lunnas, joka on avannut Isän sydämen ihmislapsille.

HÄN on ylimmäinen pappi, joka on mennyt pyhimpään omalla verellään ja yhdellä kerralla toimittanut sovituksen kaikiksi ajoiksi (Hebr.9:12; 10:14; 1 Joh. 1:7).

HÄN on Jumalan Karitsa, joka poistaa maailman rikoksen ( Joh.1:29;2 Moos.12:3-5; Jes.53:6, 7 ja 8; 2 Kor. 5:21; 1 Moos.3:11).

HÄN alentui orjanmuotoon, sikisi ja syntyi ihmiseksi, oli Isänsä,Jumalan, tahdolle kuuliainen aina ristillä kuolemaan asti (Fil.2:6-8).

HÄN, Ihmisen Poika, ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monen puolesta lunastukseksi (Mt. 20:28; lukukappale 306, lause 2).

*

HÄN on tullut toteuttamaan, ei omaa, vaan lähettäjänsä tahtoa mielellänsä sekä sydämensä halulla (Ps.40:8,9; Joh.6:38; Joh.4: 34).

HÄN on kuuliaisuutensa tähden korotettu ja saanut nimen, joka on kaikkia nimiä suurin; niin että häntä tulee kaikkien kumartaa taivaissa, maan päällä ja maan alla (Fil.2: 8-11).

HÄN oli alussa Jumalan yhteydessä sekä on vieläkin Isässä ja Isä hänessä (Joh.1:1-4; Joh 14:11).

HÄN ja Isä ovat yhtä (Joh. 10:30).

HÄNTÄ on kunnioitettava niinkuin Isää kunnioitetaan (Joh.5:22).

HÄNEN nimeensä on rukoiltava (Joh.16:23,26).

HÄN voitti maailman (Joh. 16:33).

HÄN on Herra ja Opettaja (Joh.13:13; lukukappale 303).

HÄN on antanut meille esikuvan itsessään (Joh. 13:15) sitä seurataksemme ja hänestä oppiaksemme (Mt. 11:29) saadaksemme sieluillemme levon.

HÄN on se Hyvä Paimen (Joh.10:11) ja Lammashuoneenovi (Joh. 10:9).

HÄN antaa niille, jotka ottavat hänet vastaan, vallan tulla Jumalan lapsiksi (Joh.1:12).

HÄN on pitänyt Isän käskyt ja niin säilyttänyt rakkautensa isään. Hänen oppilastensa tulee myös hänen käskynsä pitämällä säilyttää rakkautensa häneen (Joh.15:10).

HÄNEN suurin ja UUSI KÄSKYNSÄ hänen oppilailleen on: Rakastakaa toisianne keskennne niinkuin minäkin teitä rakastin (Joh. 15:12).

HÄN kutsuu luokseen kaikkia työn uuvuttamia ja raskaasti kuormitettuja virvoittaakseen heitä (Mt. 11:28).

HÄN on käskenyt oppilastensa mennä tekemään kansat hänen oppilaikseen kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla heitä pitämään kaikki hänen käskemänsä (Mt. 28:19, 20).

HÄN on luvannut aina olla oppilastensa kanssa (Mt. 28:20).

HÄN tahtoo, että kaikki ne,jotka Isälle antautuvat ja jotka Isä hänelle antaa, olisivat hänän kanssaan, hänen kunniassaan (Joh.17:24).

HÄN ei yhtään niistä hukuta, jotka Isän kutsua kuullen tulevat hänen luokseen, vaan herättää ne viimeisenä päivänä (Joh.6 39).

HÄN ei työnnä tyköään ketään, joka hänen luokseen tulee (Joh.6: 37).

HÄN tarjoo sinulle omaa ijestään, johon hän itsekin on kiinnitetty kuormaa vetämään. Se ijes on suloinen ja kuorma keveä (Mt. 11:29), (sillä hän on tottunut, kärsivällinen ja uskollinen ijeskumppani).

HÄN rukoili Isää omiensa puolesta (Joh. 17: 9, 10).

HÄN on lähettänyt toisen Johdattajan, joka kunnioittaa häntä ja puhuu hänen omastaan (Joh.16: 13-15) ja joka myös on Isän lähettämä, puhuu Isän omaa, muistuttaa Jeesuksen puhumaa, todistaa Jeesuksesta (Joh. 14: 26; Joh. 15: 26) ja johdattaa täyteen totuuteen (Joh. 16:13).

HÄN on mennyt valmistamaan asunnon kaikille omilleen (Joh. 14: 1-3).

HÄN on istuutunut Isän Jumalan oikealle kädelle (Mrk.16:19).

HÄNELLE Isä on antanut kaikki (Joh. 3:35).

HÄNELLÄ on kaikki valta taivaassa ja maa päällä (Mt. 28:18).

HÄN akaa valtakunnan ja vallan omiensa kanssa (Mt. 25: 34; Joh.Ilm. 3:21; luku 21:7).

HÄN tulee virvoittamaan omansa kuolluksista ja he hallitsevat hänen kanssaan tuhannen vuotta (Ilm.k. 20: 4-6).

*

HÄN tulee tuomitsemaan kaikkia sekä eläviä että kuolleita (Sak. 14:5; Ilm.k. 20:11; Joh.5: 28, 29; Juud. 1:14, 15).

HÄN tulee tämän maailman hukuttamisen jälkeen perustamaan kaikkien omiensa kanssa valtakuntansa maan päälle (lukukappale 332: 8-10; 289:2).

*

HÄNESTÄ ovat Mooses, ennustajat ja psalmit todistaneet (Joh.5:39; Lk.16:29; Lk. 24:44)

HÄNESTÄ on Johannes Kastaja todistanut (Joh.1:15-36).

HÄNESTÄ on Jumala, Hänen Isänsä todistanut (Joh.5:37; Mt. 3:17; luku 17:5; Mrk.1:11; Joh. 12:28).

HÄNESTÄ todistavat Isän antamat tehtävät ja työt (Joh. 5:36; luku 14: 11).

HÄNESTÄ todistavat hänen valitsemansa oppilaat (Joh.15:27; Ap.t. 1:8; luku 5:32).

HÄNESTÄ todistaa Johdattaja-Henki (Joh. 15:26; Ap.t. 5:32; Joh.14: 26).

HÄNESTÄ todistaa hänen veljinsä ja sisartensa Henki (room.8:16, 17; 1 Joh 4:12-16; 1 Joh. 5:11, 1Joh. 3:24).

HÄNESTÄ tulee hänen oppilaikseen tehtyjenkin todistaa tunnustamalla kuuluvansa hänelle (Mt. 10:32, 33; Mrk. 8:38; Lk.12:8,9; Joh. 6:69; Joh.12:42,43).

*

JEESUKSEN OPPILAISIKSI l. taivasten valtakuntaan pyrkijöiksi tehdään kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla pitämään kaikki Herran Jeesuksen käskemät (Mt. 28: 19, 20; Ap.t. 8:16).

Jumalan l. taivasten valtakuntaan, Jumala-Isän lapsiksi, Herran Jeesuksen veljiksi ja sisariksi, ijäiseen elämään ja autuuteen tullaan Uskomalla ja kastetutuksi tulemalla (Mrk. 16:16).

USKOON KUULUU; Ottaa Jeesus vastaan (Joh.1:12), uskoa Jeesus Jumalan Pojaksi (Mt.17:5; Joh.3:16,36; Ap.t.8:17; Joh.20:31; Ap.t. 16:30, 31); omistaa hän itselleen sovinnoksi (Mt.26:28; Hebr.9:2), tieksi, totuudeksi ja elämäksi (Joh.14:6) sekä valkeudeksi (Joh.8:12); pysyä Jumalan Hengen vaikutettavissa (Room.8:14); pitää Jumala, Jeesuksen Isä, Isänänsä (Mt. 23:9; luku 8: 10, 14, 15); toteuttaa taivaisen Isän tahtoa (Mt.7:21; luku 12: 50); jonka Poika ilmoitti (Mt. 17:5; Joh. 1:18); saada Pyhä Henki (Joh. 20:22; Ap.t. 1:8; luku 2:4; luku 6:6; luku 7:39; luku 19:6; luku8: 15-17;luku 10:44-48); rukoilla lakkaamatta (Lk. 18:1; Lk. 21: 36), hengessä ja totuudessa (Joh. 4:24), Jeesuksen nimeen (Joh.16: 26) eli Herran rukouksen sisältämää (Mt. 6: 5-13; Lk. 11: 2-4); vakuutettuna, että Herra sellaisen rukouksen kuulee (Joh. 16:23; Mt. 7:7,8); rakastaa Jeesusta, pysyä hänessä ja hän meissä (Joh. 14: 23; luku 15:4); rakastaa veljiä ja sisaria Herrassa niinkuin Jeesus meitä rakasti (Joh. 13: 34; luku 15:12).

KASTEESEEN KUULUU: Kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki Jeesuksen käskemät (Mt. 28: 19, 20).

Jumala itse määrää järjestyksen.

JUMALAN l. taivasten VALTAKUNTAA on julistettu ja se on ollut Johannes Kastajasta alkaen , johon asti laki ja ennustajat ilmoittivat Jumalan tahtoa (Lk. 16:16; Mt.11:13), sillä Johannes Kastaja oli se Elias, joka oli tuleva tietä valmistamaan (Mt.11:14; luku.17:10-13; Mrk. 9:11-13; Mal. 3: 1; Mal. 4:5).

Jumalan eli taivasten valtakunnan esikoisen, Jeesuksen, kastoi Johannes Kastaja, jolloin Jumalan eli taivasten valtakunta, UUSI LIITTO, alkoi.

*

Herramme ja Vapahtajamme, Voidellun Jeesuksen, PYHÄ HISTORIA PERUSTUU Mooseksen, Ennustajien ja Herran oppilasten KIRJOITUKSIIN, mutta etusijassa ILOSANOMAAN Mateuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan.

*

VOIDELTU JEESUS ON MEIDÄN HERRAMME

Häntä kuulkaamme!

Kirjassa on  kappaleita 1-366 ja taulukoituna  on lopussa  niissä esiintyvät  Raamatun lähdeviitteet.

Muistiin  16. 10.2026 Rannebergen, Angered. 

Emerik Olsonista ja hänen kynänjäljestään muutakin tärkeää löytyy netistä!

Uudenkaupungin Sanomat

Mika Nurminen osoittaa mielipiteessään lukeneisuutensa (US 26.10.2024), johon muitakin voi kannustaa.

Emerik Olsoni (1887–1971) työskenteli muun muassa Helsingin yliopiston kirjaston ja puolustusvoimien keskuskirjaston hoitajana, Iltalehden päätoimittajana ja Sveitsissä avustamassa marsalkka Mannerheimia muistelmien kirjoittamisessa. Olsoni suomensi Mannerheimin muistelmateoksen ”Ratsain halki Aasian”

.Matka Aasian halki: päiväkirja matkalta Kaspianmeri-Peking I–II, Helsinki: Suomen Kirja 1940–41, 462; 522 sivua. Ruotsista kääntänyt Emerik Olsoni.

 Olsoni oli vanhaa suomalaista pappissukua, joka linkittyy moniin 1800-luvun sivistyssukuihin kuten Relandereihin ja Öhqvisteihin. Tätä taustaa vasten Venäjä oli hänelle jo nuoruudesta saakka tutumpi kuin meille tämän päivän ”Venäjän tuntijoille”.

”Venäjä ennen ja nyt” -kirjansa Olsoni aloittaa: ”Sanomalehtimiehenä olen joutunut seuraamaan itäisen naapurimaamme tapahtumia niinä vuosina, jolloin siellä on yritetty toteuttaa kommunistissosialistista neuvostojärjestelmää. … vain tutustumalla Venäjän valtakunnan aikaisempaan historiaan, sen kansan ja sen hallitustavan luonteeseen eri aikoina, voimme käsittää, … nyt kun meidän on pystyttävä puolustamaan asemaamme itsenäisenä valtiona ja mahdollisimman tehokkaasti hoitamaan vanhaa tehtäväämme länsimaisen sivistyksen äärimmäisenä etuvartiona, on mitä tärkeintä tuntea itäinen naapurimme, ennen kaikkea sen historia siinä oikeassa valossa ja perspektiivissä, …saada opetuksia …”

Tiedeyhteisöissä arvostetun osaajan ja valitettavan nuorena edesmenneen Jyväskylän yliopiston työelämäprofessorin, eversti evp, Martti J. Karin (1960–2023) väheksymisen jätän omaan arvoonsa.

Rauha on vain aselepo sodassa, jota käydään jatkuvasti (kreikk. Thukydides 400-luvulla eKr). Poikkeus ei ole Suomikaan, jonka kehitykseen sodat ja rauhat ovat vahvasti vaikuttaneet – ennen kaikkea Venäjän aiheuttamana.
Pähkinäsaaren rauha 12.8.1323 kuulunee suomalaista koulua käyneen tietovarantoon. Suomen alue oli tuolloin Ruotsin itäinen osa meren takana (Österland). Ruotsi ja Novgorod(in tasavalta) olivat jo usein sitä ennen sotineet. Useimmiten kysymys oli ollut Nevan alueen hallinnasta

 Vuoden 1323 jälkeiset Suomeakin koskeneet rauhansopimukset tehtiin Täyssinässä 1595,
Stolbovassa 1617,
Uudessakaupungissa 1721,
Turussa 1743,
Haminassa 1809,
Tartossa 1920,
Moskovassa 1940 ja 1944 (välirauha) sekä
Pariisissa 1947.
Pietari on vanha suomalainen asuinpaikka Viipurin tapaan! Pietari I Suuri rakennutti kaupungin Nevajoen suiston saarille, joiden alkuperäiset asukkaat olivat suomalaisia kalastajia. Pietarin tieltä saivat väistyä Jänissaarella, Ristisaarella, Kivisaarella ja Korpisaarella sijainneet viitisenkymmentä suomalaiskylää. Peruskivi laskettiin 16.4.1703 suomalaiselle Jänissaarelle. Kanta-asukkaista suomalaisia oli niin paljon, että kaupungin perustamisvuonna suomalaisille annettiin oma kirkkojärjestys. Vuonna 1734 heille rakennettiin oma kirkko Tallikadun varrelle keisarinna Annan lahjoittamalle maalle.

Suomessa on toistettu itsestäänselvyytenä Neuvostoliiton/Venäjän ”legitiimeistä” eduista, jotka säätelevät suhtautumista Leningradin/Pietarin turvallisuuteen.

Näkökulma lienee syntynyt Stalinin puheesta Kremlissä 14.–17.4.1940 Talvisodan arviointitilaisuudessa: ”Pakko taata Leningradin turvallisuus,…” Tämä ajatus on Suomessa nielty ja sisäistetty. Itänaapuri on ”legitimoinut” rajojensa ulkopuolisten alueiden käytön rajoitukset ja suhtautumisen sisäiseen turvallisuuteensa onnistuneesti.

Kuinka moni valtion pääkaupunki (Pietari ei ole pääkaupunki) sijaitsee rajan läheisyydessä? Legitimoiko tämä valtion turvallisuustarpeita, jotka ulottuvat naapureiden alueille (Suomenlahteen ja Itämereen)?

Hannu Luotola

Emerik Olsonin muistolause Mummun vieraskirjassa

 Olsoni nimi  oli vanhassa keittokirjassa ja siitä juontui tämä  hakuetsintä... oli kerran Onni Manni... tapaan. 

 

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Olsoni Sitaatti  Google hakulaitteen avulla löydetyistä tiedoista: 

 Anna Olsoni syntyi  niihin aikoihin kuin isäni vanhemmat, juuri ennen suuria katovuosia 1800-luvun  keskivaiheilla. Otan henkilökuvan esiin, koska huomaan  äidinäidin vieraskirjassa Emerik Olsoni nimisen henkilön  nimen. Varmaan  lähisukua Anna Olsonille. Anna Olssonin pastori-isän toinen nimi oli Emerik. 

 

Nuorempi Emerik Olsoni  kirjoitti tällaiset sanat   Mummuni Matta Kavanderin vieraskirjaan  19-20.8. 1943. 

Ken aurinkokelloa oikein käyttää,hän valoisat hetket  näkee ja näyttää.! Kiitos vieraanvaraisuudestanne ja  valoisista keskusteluhetkistä.  Emerik Olsoni. 

Alla  sitaatti  Wikipediasta:  

Wikipediatieto:  

ANNA OLSONI.  (28.8. 1894- 19.8. 1943). 

Anna Olsoni-Quist (28. elokuuta 1864 Sakkola – 19. elokuuta 1943 Helsinki)^[1] oli ensimmäinen suomalainen kotitalousopettaja ja julkaisi ensimmäisen suomalaisen kotitalouden oppikirjan vuonna 1892.^[2]

Olsonin vanhemmat olivat kirkkoherra Adolf Emerik Olsoni ja Gustafva Maria Gräsbeck. Kouluja käymätön Olsoni opiskeli kotitalousopettajaksi Suomen Naisyhdistyksen myöntämällä stipendillä Ruotsissa, Englannissa ja Skotlannissa, jossa hän suoritti 1890 kotitalousalan opettajan tutkinnon. Palattuaan Suomeen hän perusti mainitun Naisyhdistyksen ylläpitämän Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun 1891 ja kirjoitti oppilaiden käyttöön kotitalouden oppikirjan. Koulua hän johti vuoteen 1894 saakka.^[1] Koulusta kehittyi aikanaan Helsingin yliopiston kotitaloustieteen laitos.^[2]

Kun Olsoni avioitui 1895 kaupunginkamreeri Anton Aloys Quistin (k. 1945) kanssa, pariskunta muutti Viipuriin ja heille syntyi seitsemän lasta.^[3][2] Olsonin laatima kotitalouden oppikirja Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi ilmestyi 1892 ja seuraavana vuonna suomeksi nimellä Keittokirja yksinkertaista ruuanlaittoa varten kodissa ja koulussa: ynnä lyhyitä ohjeita talouden hoidosta, suomentajana Aatto Suppanen. Keittokirja II ilmestyi 1901. Molemmista tuli hyvin suosittuja: ensimmäisestä osasta otettiin 10. painos vuonna 1920.^[2][4]

Olsoni-Quist toimi 1920-luvulla Kotilieden ruokatoimittajana ja Martta-järjestössä. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston ensimmäinen naisjäsen 1920–1927, edustaen nuorsuomalaista puoluetta. Viipurissa Olsoni-Quist joutui onnettomuuteen, hän jäi kaljakärryjen alle ja menetti liikuntakykynsä. Kun talvisota syttyi, perhe muutti Helsinkiin, jossa Olsoni-Quist kuoli 1943. Viipurin koti tuhoutui pommituksissa, samalla tuhoutui perheen arkisto.^[2]

Helsingin Kaupunginmuseo perusti kesällä 2011 tilapäisen Olsoni-kahvilan Naisten huoneet -näyttelynsä yhteyteen. Kahvilassa oli tarjolla Olsonin reseptien mukaan tehtyjä leivonnaisia, jotka valittiin lähinnä niiden hauskojen nimien perusteella.^[2]

Lähteet

Teosten julkaisutiedot Fennicassa^{[vanhentunut linkki]}.

  ( Artikkeli mainitsee että Anna Olsonilla oli 7 lasta. 

Katson jos Emerik Olsonista on  jotain  viitettä Anna Olsoniin  netissä:  

 

Löytyy hieman Emerik Olsonista sanaa: Hän on aivan mummuni ikäluokkaa, siis ystäviä  aiemmilta vuosilta Helsingistä:  https://sv.wikipedia.org/wiki/Emerik_Olsoni

 

Emerik Olsoni

 

finländsk översättare

Emerik Olsoni, född 11 februari 1887 i Kronoborg, död 20 augusti 1971 i Falun, var en finländsk bibliotekarie.

Olsoni blev filosofie magister 1919. Han anställdes samma år vid Helsingfors universitetsbibliotek och var 1938–1950 äldre underbibliotekarie. Han skötte även generalstabens boksamlingar och var 1925–1945 bibliotekarie vid försvarsmaktens centralbibliotek.

Olsoni verkade också inom publicistiken, bland annat vid den konservativa eftermiddagstidningen Iltalehti, där han var chefredaktör 1923–1924, och som översättare. Han utgav en bok om Ryssland, Venäjä ennen ja nyt (1923), och medarbetade flitigt i olika tidskrifter. 

Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 561.

Kira Gronow, Vadelmakyrsiä ja tappioleipiä, Helsingin Sanomat 2.6.2011 sivu D 2 Artikkelin verkkoversio (Web Archive). Viitattu 8.11.2019.

Laati–Blomstedt–Havu–Poijärvi (toim.): Kuka kukin oli