Olsoni nimi oli vanhassa keittokirjassa ja siitä juontui tämä hakuetsintä... oli kerran Onni Manni... tapaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna_Olsoni Sitaatti Google hakulaitteen avulla löydetyistä tiedoista:
Anna Olsoni syntyi niihin aikoihin kuin isäni vanhemmat, juuri ennen suuria katovuosia 1800-luvun keskivaiheilla. Otan henkilökuvan esiin, koska huomaan äidinäidin vieraskirjassa Emerik Olsoni nimisen henkilön nimen. Varmaan lähisukua Anna Olsonille. Anna Olssonin pastori-isän toinen nimi oli Emerik.
Nuorempi Emerik Olsoni kirjoitti tällaiset sanat Mummuni Matta Kavanderin vieraskirjaan 19-20.8. 1943.
Ken aurinkokelloa oikein käyttää,hän valoisat hetket näkee ja näyttää.! Kiitos vieraanvaraisuudestanne ja valoisista keskusteluhetkistä. Emerik Olsoni.
Alla sitaatti Wikipediasta:
Wikipediatieto:
ANNA OLSONI. (28.8. 1894- 19.8. 1943).
Anna Olsoni-Quist (28. elokuuta 1864 Sakkola – 19. elokuuta 1943 Helsinki)[1] oli ensimmäinen suomalainen kotitalousopettaja ja julkaisi ensimmäisen suomalaisen kotitalouden oppikirjan vuonna 1892.[2]
Olsonin vanhemmat olivat kirkkoherra Adolf Emerik Olsoni ja Gustafva Maria Gräsbeck. Kouluja käymätön Olsoni opiskeli kotitalousopettajaksi Suomen Naisyhdistyksen myöntämällä stipendillä Ruotsissa, Englannissa ja Skotlannissa, jossa hän suoritti 1890 kotitalousalan opettajan tutkinnon. Palattuaan Suomeen hän perusti mainitun Naisyhdistyksen ylläpitämän Helsingin kasvatusopillisen keittokoulun 1891 ja kirjoitti oppilaiden käyttöön kotitalouden oppikirjan. Koulua hän johti vuoteen 1894 saakka.[1] Koulusta kehittyi aikanaan Helsingin yliopiston kotitaloustieteen laitos.[2]
Kun Olsoni avioitui 1895 kaupunginkamreeri Anton Aloys Quistin (k. 1945) kanssa, pariskunta muutti Viipuriin ja heille syntyi seitsemän lasta.[3][2] Olsonin laatima kotitalouden oppikirja Kokbok för enkel matlagning i hem och skola jämte korta anvisningar rörande huslig ekonomi ilmestyi 1892 ja seuraavana vuonna suomeksi nimellä Keittokirja yksinkertaista ruuanlaittoa varten kodissa ja koulussa: ynnä lyhyitä ohjeita talouden hoidosta, suomentajana Aatto Suppanen. Keittokirja II ilmestyi 1901. Molemmista tuli hyvin suosittuja: ensimmäisestä osasta otettiin 10. painos vuonna 1920.[2][4]
Olsoni-Quist toimi 1920-luvulla Kotilieden ruokatoimittajana ja Martta-järjestössä. Hän oli Viipurin kaupunginvaltuuston ensimmäinen naisjäsen 1920–1927, edustaen nuorsuomalaista puoluetta. Viipurissa Olsoni-Quist joutui onnettomuuteen, hän jäi kaljakärryjen alle ja menetti liikuntakykynsä. Kun talvisota syttyi, perhe muutti Helsinkiin, jossa Olsoni-Quist kuoli 1943. Viipurin koti tuhoutui pommituksissa, samalla tuhoutui perheen arkisto.[2]
Helsingin Kaupunginmuseo perusti kesällä 2011 tilapäisen Olsoni-kahvilan Naisten huoneet -näyttelynsä yhteyteen. Kahvilassa oli tarjolla Olsonin reseptien mukaan tehtyjä leivonnaisia, jotka valittiin lähinnä niiden hauskojen nimien perusteella.[2]
Lähteet
Teosten julkaisutiedot Fennicassa[vanhentunut linkki].( Artikkeli mainitsee että Anna Olsonilla oli 7 lasta.
Katson jos Emerik Olsonista on jotain viitettä Anna Olsoniin netissä:
Löytyy hieman Emerik Olsonista sanaa: Hän on aivan mummuni ikäluokkaa, siis ystäviä aiemmilta vuosilta Helsingistä: https://sv.wikipedia.org/wiki/Emerik_Olsoni
Emerik Olsoni
Emerik Olsoni, född 11 februari 1887 i Kronoborg, död 20 augusti 1971 i Falun, var en finländsk bibliotekarie.
Olsoni blev filosofie magister 1919. Han anställdes samma år vid Helsingfors universitetsbibliotek och var 1938–1950 äldre underbibliotekarie. Han skötte även generalstabens boksamlingar och var 1925–1945 bibliotekarie vid försvarsmaktens centralbibliotek.
Olsoni verkade också inom publicistiken, bland annat vid den konservativa eftermiddagstidningen Iltalehti, där han var chefredaktör 1923–1924, och som översättare. Han utgav en bok om Ryssland, Venäjä ennen ja nyt (1923), och medarbetade flitigt i olika tidskrifter.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar