Laurilan Vanhanisännän lasten koulutus . koulutuksen tarve. Hänen kirjeensä

Laurilan vanhaisäntä  ANTTI oli joutunut  taistelemaan itse itselleen kirjoitustaidon ja kirjallisen ilmaisukyvyn.  Entä sitten kun Kuhmisten Laurilan seuraava sukupolvi alkoi lähestyä kouluikää. Kansakoulunopettaja Aili Augusta Laurila kertoo tästä kertomuksessaan seuraavaa:

"Kun lapset tulivat Perniössä kouluikään, mitä ajattelivat Isäntä ANTTI, (Anders Johan, k.. 26.2. 1895)   ja emäntä Amanda ( Maria Amanda Johanintytär , s. 30.9. 1838- 9.6. 1907) .

 Lapsista Augusta, Eriika, Juho ja Emil kukin tuli vuorollaan siihen ikään, että he tarvitsivat opetusta. He olivat varmasti kuulleet Perniön kirkonkylään perustetusta uudesta koulusta ja tiukanneet, etteivätkö hekin pääsisi sinne. Antti isäntä oli aiemmin koulun vastustajia, mutta "pyöräytti  pyhät sanansa, peräytti lausehensa". Matka Laurilan tilalta sen aikuista isoa maantietä koululle oli  kahdeksan kilometriä, joten oli hankittava koulukortteeri kirkonkylältä.

 Aili Laurila muistaa  "erään pitkän, laiharakenteisen tädin, joka oli koulukorteerin emäntänä hänelle itselleen. Hän tuli joskus Yliskylän kirkkoon joka on aivan Arpalahden lähellä ja sieltä kirkkokahville Arpalahden Laurilaan   Juho-pojan  kotiin. Siellä piipahti joskus myös Laurilan lasten ent. kansakoulunopettaja Karl Henrik Alin, joka oli kirkonkylän kansakoulunopettajana vuosina  1885- 1917. Perniön kulttuurielämä tarvitsi toimeenpanevia herättäviä johtajavoimia. Oli tehtäviä, jotka olivat ehkä kauan  ikäänkuin odottaneet kansakoulunopettajaa suorittajakseen ( Perniön kansakoululaitoksen historia  1872- 1972 ) . Heistä yksi oli opettaja Alin. Hän saarnasi joskus jumalanpalveluksessa Yliskylässä ja luonnostaan lankeavaa oli, että Aili Laurilan isä,  Juho ( Johan Anders, Andersin poika  Laurila) kutsui entisen  opettajansa kirkkokahville.  Hevoskyydillä Juho kyyditsi opettajansa takasin.

"Vuodet vierivät. Talon vanhin poika Juho eli Juha, joksi häntä myös kutsuttiin, jäi kotitaloon Laurilaan auttamaan vanhenevaa ja sairaalloista isäänsä talon töissä.  Antti- isä sairasti hengenahdistusta, liekö ollut keuhkojen laajentuma. Sama sairaus oli hänen pojallaan Juholla aikuisena. Isoisä ( Vanhaisäntä) Antti kuoli 26. helmikuuta 1895, joten  vanhimmalle pojalle, Juholle, jäi vastuu talosta melko nuorena, 19 vuotiaana. .Juho  itse hän sanoi jo 17 vuotiaasta  joutuneensa vastaamaan talon isännyydestä ( nuori isäntä) Näin ollen hänellä ei ollut mahdollisuuksia syventyä laajemmin  ja perusteellisemmin maatalouteen ( teorian kannalta)  kuten oli suunniteltu, mutta käytännön työ opetti. Hyvin hän hoiti ja viljeli omistamansa tilat Laurilan ja Arpalahden.

Anders Johan Anderssonin ( vanhanisännän) omien lasten muistikuvien mukaan hänen lapsensa tunsivat suurta kiitollisuutta isovanhempiansa kohtaan.  Sitten lastenlasten taholta kohdistuu kiitollisuus varsinkin Eemil Laurilaan.

Rovasti  Eemil Laurila kertoili vanhemmistaan Anders Johan Andersonista ja äidistään Maria Amandasta ja niistä tavoista, joita vanhassa Laurilassa oli ja jotka ovat nykyjään kodeissa harvinaisia. Opettaja  Aili Laurila arveli, että niiden tapojen hävitessä lapset tulevat lähtemään kodeistaan maailmalle paljon köyhempin niin  henkisessä kuin hengellisessäkin mielessä.

Entäpä Laurilan Vanhanisännän  toiset lapset kuin tilusten perijä Juho?

Kun kansakoulu oli läpikäyty, niin varsinkin Emil ja Augusta halusivat jatkaa koulunkäyntiään. Niin sitten Emil lähetettiin Turun lyseoon ja Augusta Jyväskylän seminaariin. 
Emilille,  perheen kuopukselle, saatiin kortteeri Turusta Itäinen pitkäkatu 68 "Turun tantin" luona.
Suomenruotsalainen "Tantti" kertoili,. miten Eemil piipahti ruokatunnilla lyseosta kortteeriinsa ja kellon osoittaessa yhtätoista tehtaan pillin huutaessa Eemil eli Hippa  juoksi pienen keittiön pöydän alle ja huusi kilpaa tehtaan pillin kanssa. todennäköisesti äänensä kantavuutta koetellen. Eemilin lopetettua koulunsa Tantti kävi edelleen Perniön Laurilassa ja myöhemminkin  kesäisin Arpalahdessa, kun Kuhmisten Laurilan talo siirrettiin sen silloiselta paikalta suurjaon johdosta Perniön Unoisiin. Juho-isäntä itse meni häntä vastaan  Turun junalle Perniön asemalle. Juhon lapsetkin ( Aili jne)  osasivat odotella, milloin juna tulee ja milloin isä kääntyy Ristinkulmasta.  Suurten tammien  lomasta.  Sitten  pilkotteli valkoista. Nimittäin tantti ja kärpäshaavi. Hän tapasi tuoda  tuliaisena joka kesä kärpäshaavin, jota odotettiin, kesää ja kärpäshaavia.

• ---LAURILAN VANHAISÄNTÄ Anders Johan Anderson kirjoittaa

Hän  kirjoitti  30. joulukuuta 1984 aikaista Perniön    paikallismurretta ruotsalaisittain seuraavaan tapaan. Tässä hän kirjoittaa  vaimonsa Amandan siskon pojalle ja kutsuu Artturi Akrenia eli Arviota omaksi pojakseen. Suhteet  Achrenin sukuun olivat hyvin  lämpimät ja  läheiset ja vanhaisännän poismentyä siitä suvust sitten tuli hänen omien alaikäisten poikiensa holhooja   (August Acren) heidän täysi-ikäisyytensä päivään asti.

• KUHMISISSA   30. joulukuuta  1884 

  "Rakas lapseni A. Arvio  (Artturi Achren)

    Ia rauha olkon sinun ja teirän kanssanne nyt täs uurella vuorela Sitä ei ne tier vaik se ols io vimennen vuos kuin me nyt ollan niin mutta saa pytä et Hän anta meittil Pyhän Henges niinkuin profeta Iesaja 6 luvus niin lensi yksi seraffineista minun tyköni iola oli kädessä tulinen hiili ionka hän otas hohtimilla alttarilta ja rupesi minun suhuni ja sanoi katso täälä olen minä ruvenut sinun hulis että sinun pahat tekos otettaisin sinulta pois ja sinun rikokses olis sovittu

   Ia sitä minä syrämestäni toivon et Herran Pyhä Henki päsis pyhittämä meittin kulijain et me rupeisin oikein ilotema sit esken syntynyt Iessuksen syntymä ia ilotema et me saan paimenien kans ilotta ja veisatta et ny on suri rauha tapahtunut. Jumal on ihmisitten ystävä täs sit olkame suresa ilos.

  Suri kittos niitten ioullu lahjojen ja valokuvan kuin sinä olit meittil lähetän Jamu  ja flika  oli niin illosi kuin he kans sai. Paljon terveisi Manttilt. Ei he ol meil nyt viel olnu mut he tuleva pia. Mut me sain kula et he ova terve ia voiva hyvin ia he sano et laps ( Emil)  voi hyvin.

  Herran armo ia rauha olkon teirän kansane Me alotammme Iesuksen nimesä taas uutta vuotta  Silloin Vapahtaiamme sallei itsensä ympärileikata iuri  sen tähren että me annaisimme Pyhän Henken ympärileikat  meirän syrämestäin kolmea  tarkka ampuian nuolet perkelen mailmas ia meirän oman lihame ioilla on kova kiiru näinä viimeisinä päivinä sil tulos on itse Herra koht lyhyä ajat aika  Siis valvo sinä rakas lapseni. Olet olnut seimesä?  Oletkos viettänyt meirän kansam Iesuksen syntymä? Oletko lukenut Raamattua?
  
  Rakas lapseni Aika on kallis Minä olen ioka viikko ollnu kipeä yhren peevä, se serke päätä ja anti kovasti ylö, muta sielun puolesta minä voin oikein hyvin rakasa Iesuksessani. Syrämellisin terveisin sinun asuinkamratillesi. Onko Iesus teirän keskelän ja ei Hän viellä ole niin olkoon Kolmiyhteinen Iumala nyt teile uuren vuoren lahiana.
  
  Syrämellisiä terveisiä Olkulta ( Olga Akren) . Hän voi hyvin Turusa ja kiitoksia Iamult  ja Hippalt ja voi hyvin ia oo niin kiltti, ja Kallu Holmen, kans he voi niin hyvin Herasa ia iloitteva sint meittin rakast Iesuksestan. Se on simme ilo kuin täält pästän yhres kitämän Hent ja palion terveisi kaikilt tuttavilt ia erittäin musterilt   ja Juha käsk kans."